Sain tuon ihanan postikortin tänään, mummuni lähetti minulle kortin! Se oli ihana yllätys, sillä olen hänelle kirjoitellut postitse ja nyt tuli vastaustakin vaikka jo kohta näemme:)
Olen edelleenkin sänkypotilaana, mutta alkaa jo helpottaa. Huomenna ois pakko jaksaa konkreettisesti tehdäkin jotain muuta kun vain maata. Miten ihminen voikin olla niin heikkona.
Olen tänään myös miettinyt kauheasti tulevaa ja jutellut erään minulle tärkeän henkilön kanssa, joka on auttanut minua paljon henkisesti. Koulu on osottaittunut todella raskaaksi näin alkuun, mikä oli tiedossakin, mutta myös opiskelumenestys kärsii ja etenkin pääni. Teen kyllä tämän vuoden loppuun, mutta en vielä tiedä ensi vuodesta. Jos vaihdan tutkintoa jälleen tai jättäisinkö vuoden väliin. Nämä ovat ihan pinnalla vielä, mutta en halua että opiskelu syö minut näin piippuun ihan vain sen takia etten ole antanut itselleni aikaa hengähtää ja tottua näinkin suuriin muutoksiin. Haluaisin edes hetkeksi jäädä nauttimaan siitä, että olen täällä missä minun kuuluukin olla, enkä antaa osaamattomuuden viedä kaikkea energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti