Viime viikkona

Eli nyt ollaan selvitty Suomen kamaralle! Viime viikko hujahti niin äkkiä etten kerennyt mitään postailla, mutta tässä vähän kuvia!

`

Maanantaina ihana äitini oli lähettänyt minulle hänen tekemän suojelusenkelin ja kortin. Se piristi minua niin paljon ja hän auttoi taas minua tajuamaan, että hei, tää on oikeesti sitä mun unelmaa mitä mä elän!

Käytiin Naïs:n kanssa jouluostoksilla keskiviikkona! Siinähän se koko päivä meni liikkuessa ja illaksi Naïs:n luo viettämään iltaa... 

Pizzaa, shampanjaa, herkkuja, ihania tyttöjä! Torstai menikin joulusiivotessa ja käytiin vielä Fabienin kanssa tekemässä viimeiset jouluostokset. Löydettiin keskustan pikkukaduilta liike, jossa oli Marimekkoa ja Iittalaa! Torstai-iltana haluttiin sitten vielä tyttöjen kanssa mennä vähän ulos ja suunnattiin HEAT:n, yökerho jossa vaan voi tanssia!

Perjantaina sitten "pirtein" mielin autolla matkaan kohti Pariisia! 

Lauantaina käytiin Pariisin keskustassa piimahtamassa ja moikkaamassa Fabienin kaveria. Viimeksi näin hänet helmikuussa, joten huomasi taas kehityksen eron että pysyi keskustelussa sisällä! Myös oli ihanaa jutella Fabienin äidin kanssa (viivyttiin pe-su siellä) ilman että kysyy koko ajan "mitämitäanteeksi???".

Eilen otin lennon kotiin ja on ollut ihanaa nähdä perhe ja kaikki eläimet! Eläimet olivat varsinkin ihan sekaisin! Viivyn viikon Suomessa ja uudeksi vuodeksi takaisin Ranskan kotiin.

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Bisous, Karo

Sain tuon ihanan postikortin tänään, mummuni lähetti minulle kortin! Se oli ihana yllätys, sillä olen hänelle kirjoitellut postitse ja nyt tuli vastaustakin vaikka jo kohta näemme:)

Olen edelleenkin sänkypotilaana, mutta alkaa jo helpottaa. Huomenna ois pakko jaksaa konkreettisesti tehdäkin jotain muuta kun vain maata. Miten ihminen voikin olla niin heikkona.

Olen tänään myös miettinyt kauheasti tulevaa ja jutellut erään minulle tärkeän henkilön kanssa, joka on auttanut minua paljon henkisesti. Koulu on osottaittunut todella raskaaksi näin alkuun, mikä oli tiedossakin, mutta myös opiskelumenestys kärsii ja etenkin pääni. Teen kyllä tämän vuoden loppuun, mutta en vielä tiedä ensi vuodesta. Jos vaihdan tutkintoa jälleen tai jättäisinkö vuoden väliin. Nämä ovat ihan pinnalla vielä, mutta en halua että opiskelu syö minut näin piippuun ihan vain sen takia etten ole antanut itselleni aikaa hengähtää ja tottua näinkin suuriin muutoksiin. Haluaisin edes hetkeksi jäädä nauttimaan siitä, että olen täällä missä minun kuuluukin olla, enkä antaa osaamattomuuden viedä kaikkea energiaa.

Perjantai 13.

Mun perjantai taisi alkaa jo keskiviikkona kun sairastuin. Olin viettänyt ma-ke päivät kokonaan yliopistolla ja nyt vei tauti voiton. Mulle siis ilmestyi ihan tyhjästä kauhea flunssa: kurkku kipee, joka paikkaa särkee ja en ole varmaan koskaan ollut näin kipeä kuin nyt... Ke-yö oli kauhea ja to-aamulla soitin Naïs:lle ja hän kävi puolestani apteekissa hakemassa särkylääkkeet ja vähän muutakin:

Ruusun ja leivonnaisen piristääkseen. Kuinka ihana ystävä...

Torstaina kuitenkaan ei särkylääkkeet auttaneet ja olin ihan kuollut. Itkin ihan vaan sitä että mua sattu kaikkialla. Yöllä sain nukuttua ehkä yhteensä kaksi tuntia... Fabien soitti ja sanoi, että on pyytänyt lääkärin tulemaan katsomaan minua. Hän tuli ja tsekkasi minut ja kyseli ja antoi reseptilääkkeet. Voitteko kuvitella, että se maksoi vain 33e ? Ja itse ei tarvinut liikkua mihinkään! Ekaa kertaa pääsin kirjoittamaan jopa shekin. Sain itsestäni sen verran virtaa että pääsin apteekkiin, eipä ollut muuta vaihtoehtoa. Nappeja on tullut otettua ja olo on jo hiukan parempi, tosin kurkku vaan tappaa mut. Huh. 

Inhottavinta koko jutussa on se, että jouduin tänään skippaamaan kolme tenttiä ja kaksi niistä olisi olleet sellaisia, joista oisin varmasti päässyt läpi joten harmittaa että nyt kertyy vaan lisää uusintoihin... Toivotaan että energiaa alkaa löytymään viimeistään sunnuntaina, sillä tiistaina olisi viimeiset tentit ennen joulua.

Toivottavasti siellä ollaan vietetty paremmin tätä 'epäonnenpäivää'...

ça va aller

Coucou !

Mulle on vaan aina niin vaikeaa hyvästellä Fabsu ja olen seuraavat 8 päivää yksinäni. Tosin päivät ovat aika pitkiä minulle sillä täytyy vaan päntätä koko ensi viikko etten kauheasti edes näkisi häntä, mutta silti, hän antaa mulle jo pelkällä läsnäolollaan itseluottamusta ja energiaa. Yksinolo ei vaan taida olla se mun juttu, kuten olette varmaan huomanneetkin.

Pelottaa nuo tulevat päivät, sillä on aika varmaa etten läpäise kaikkia kursseja. En ole sillä mielin että "en kuitenkaan pääse läpi", vaan yritän parhaani olosuhteisiin nähden. Toivon vaan, että tää mun pää kestäisi!

Tuossa minun tulevien päivien raamattu tenteillä. Ihan mahtava sanakirja! Äitini osti sen viime jouluna minulle lahjaksi ja nyt se on päässyt ihan kunnolla käyttöön. Tosin mun täytyy ostaa vähän pienempi malli jota voisin käyttää tunneilla, sillä tuo on vähän liian painava kuljettaa joka päivä...

Eilen käytiin ruokakaupassa ja pihalla oli kuusimyyjäiset! Hinnasta en tiedä mitään, mutta ihmisiä kyllä pyöri siellä paljon. Joulujuttuja kaupat ovat kyllä täynnä ja etenkin joulusuklaita on pilvin pimein. Ehkä tuliaisiksi sitten...

Nyt taas painamaan, ja toivottavasti minut jotenkin palkitaan siitä, kun arvosanat saadaan ensi vuoden puolella.

Bisous, Karo

6.12

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! Elämäni ensimmäistä kertaa en ole Suomessa itsenäisyyspäivänä, täällä ollaan huoletta ilman suomen lippuja, vapaapäivää, linnanjuhlia! Huomenna täytyy heti kattoa netistä kaikki linnanjuhlamekot...

Viikonlopun täytyisi jotenkin yrittää lukea ensi viikon tentteihin. Pelottaa niin paljon. Kaiken lisäksi ei saa nauttia lukioon tututtuun kolmen tunnin koeaikaan, vaan yksi koe mun pitäis ehtiä tehdä jo tunnissa! Yliopistosta riippuu täysin tämä seikka Ranskassa, mutta meillä tunnit kestävät 1,5h joten koeaikakin on 1,5h. Mikä on aika typerästi järjestetty, samoin se, että voi olla monta tenttiä saman päivän aikana. En tiedä miten Suomen yliopistoissa tentit järjestetään, mutta en kauheasti tue tätä näiden systeemiä.

Ylipäänsä yliopistot Ranskassa ovat todellakin vielä 70-luvulla. Tekniikkaa ei käytetä juuripa lainkaan. Opetusmenetelmä on siis luennointi tunnista riippumatta ja joskus maikat saattaa kirjoittaa jotain taululle. Ja ei saada minkäänlaista tiivistelmää tms opettajalta tunneilta. Eli ulkomaalaiselle aika vaikeaa, jos ei pysty tiivistämään opettajan kertomia juttuja. Kuten minä? Kyllähän sitä nyt jo ymmärtää aika hyvin, mutta saan kaikki muistiinpanot Naïs:lta onneksi. 

Nyt pienen raivosiivoamisen jälkeen jos rauhoittuisi ja huomenna alkaisi pänttäämään. Hyvää viikonloppua sinne koto-Suomeen!

Bisous, Karo

"Yllätys"

Päätin eilen yllättää Fabienin ja mennä odottamaan häntä juna-asemalle. Olin ollut yliopistolla aamusta asti ja viimeinen tunti päättyi klo 20.15 ja laitoin viestiä hänelle, että "joo olen kotona odottamassa jo". Juna siis saapui klo 21.41 ja olin odottanut siellä junan tuloa tunnin ja ostin Fabsulle valmiiksi jo ratikkalipunkin ja kaikki. Ratikkoja siis tuohon aikaan menee vain puolen tunnin välein meille eli klo 21.45 ratikkaan olisi ollut vaikea keritä joten sitten seuraavaan klo 22.15.

Nooh siinä katselin kun ihmisiä alkaa tulemaan junasta ulos ja Fabienia ei näy _missään_. Odottelin vielä 10 minuuttia siellä mutta ei: kaikki olivat ja tulleet ulos. Minulla ei tietenkään ollut akkua puhelimessa joten oli turha soittaakaan... Päätin sitten mennä ratikkapysäkille katsomaan, jos hän olisi siellä: no ei. Venailin sen puoli tuntia sitten kylmässä ja otin tuon myöhäisemmän ratikan himaan. Mulla oli niiin kylmä ja olin tosi väsynyt ja en vaan tajunnut koko tilannetta. Halusin vaan yllättää toisen... 

Kotiin päästyäni niin siellähän se könötti. Hän oli kerennyt siihen aikasempaan ratikkaan... Puhelimen saatuani päälle, oli sata puhelua ja sata viestiä, että missä minä oikeen oon, munhan piti olla ihan vaan kotona odottamassa.

Naïs oli vielä antanut mulle pippurisuihkeenkin mukaan siltä varalta jos jotain sattuu. Tuohon aikaan illalla ja aseman lähistöllä ei ole paras paikka mun kaltaiselle vaalealle tytölle... 

3 kuukautta, 3 viikkoa, 3 päivää

Viikonloppu olisi taas takana ja joulukuu edessä. Tänään olen asunut Montpellierissä tasan kolme kuukautta ja en voi vaan uskoa, että aika on mennyt niin nopeasti. Kaikki maisemat on jo lähes tutut, ja tunnen paljon paikkoja. Tiedän minne mennä ruokakauppaan ja mistä ostaa mitäkin ja mitkä ovat aukioloajat (ne on muuten aika erilaiset kun Suomessa...). Yliopistolle menokin on vaan ihan helppoa, aluksi kun tarkkailin koko ajan että missä sitä oikeen pyöritään.

Tänään on enää tasan kolme viikkoa siihen kun olen Suomessa. En malta odottaa nähdä perhettäni, eläimiä kotona ja ystäviäni. Toivottavasti olisi paljon lunta silloin! Tykkään kovasti asua täällä ja en vieläkään kadu että tulin tänne, en näe itseäni enää ollenkaan Suomessa. Paikkani taitaa olla täällä näillä näkymin. Jos voisin siirtää kaikki rakkaat ihmisetkin tänne niin olisi helpompaa!

Eilen napattiin tuollaiset jälkkäriksi, mutta mulla ei oo kyllä mitään muistikuvaa nimestä. Joku ranskalaisten herkkujälkkäri. Sisällä oli jotain vaniljamössöä, kunnon sokeripommi! Nam.

Fabien lähti tänään Pariisiin ja tulee jo kolmen päivän päästä jo onneksi takaisin! Hän meni tällä kertaa junalla, pikajunalla; TGV, sillä se tulee huomattavasti paljon halvemmaksi kun ajaa autolla ja siinä säästyy huimasti aikaakin. Ajettuna Pariisi-Montpellier kestää reilut 8 tuntia kun taas tuolla pikajunalla se menee alle 3,5h!

Huomenna ajattelin tuntien jälkeen jäämään yliopistolle pänttäämään jo seuraavaa viikkoa varten: kaikki lopputentit alkavat. Pelottaahirvittäämitenselviän... Onneksi ensi viikolla saa kuitenkin nauttia vielä näistä suomalaisista eduista ja veronpalautukset tulevat! Toivottavasti saisin jostain revittyä aikaa ennen tuloani Suomeen ja käydä ostamassa joululahjat perheelleni! Täällä kun kerran ollaan, niin pitää tuoda kunnon tuliaislahjat... Hyvää yötä!


Bisous, Karo