perjantai 29. marraskuuta 2013

Keskiviikkona täällä satoi lunta! Olin juuri tullut suihkusta kun Fabien huutaa mut katsomaan ja kyllä:





















Otin vaan nopsasti kännykällä kuvan todistukseksi. Noh se kesti ehkä tunnin eikä mitään jäänyt maahan. 

Eilen oli jokin masennuspäivä ja nukuin 3h päikkärit. Tällä hetkellä motivaatio on vaan aika hukassa ja en oikeen tunne itseäni itseksi. Itselle on vaan jotenkin vieläkin vaikea myöntää, että en pysty ymmärtämään kuten muut ymmärtävät täällä. Ja se että vertaan itseäni natiiveihin on aika rajua itsensä piiskaamista. Miksi sitä pitää edes verrata itseään muihin???


Vadelmaa, päärynää, rahkaa, maitoa ja kuivamarjoja...

Tänään taas aloitin päiväni juoksulla (se on tapa jolla kaikki muu unohtuu) ja sitten taas kouluun. Viikonloppu näyttäisi taas aika tylsän samalta: koulujuttuja. Ilokseni äiti oli lähettänyt minulle tänne Fazerin joulukalenterin! äiti on aina ostanut joulukalenterit meille ja olin jo melkein peloissani, että joudunko olemaan tänä vuonna ilman... 





















Aurinko on kyllä jaksanut paistaa ja lämmittää päivisin! Hyvää viikonloppua!

Bisous, Karo

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kynsiä ja kieliä

Nyt on saatu taas kouluviikko käyntiin niinkin hyvin että eilen ja tänään oli koulua ja huomenna taas suljettu. Oli ihan outoa olla tänään aamukasista iltakasiin yliopistolla, jep mun tiistait on superkivat, kun kahteen viikkoon ei oo ollut tiistaisin tunteja. Selvisin. Huomenna voi taas yrittää vähän kiriä kiinni muita koulujuttujen parissa, mä nyt taidan olla aina aika jäljessä kun en ole natiivi. Mutta sainhan tänään taas todeta ja myöntää itselleni, että hei kyllä oikeesti ymmärrän ja osaan puhua vaikka teen virheitä mitkä ärsyttää mua ihan suunnattoman paljon mutta alkaa puhetahti olemaan jo aika sujuvaa ja nopeaa. Naïs:kin puhuu mulle ihan niin kuin puhuisi kelle tahansa ranskalaiselle ja se ehkä kertoo siitä että olen kehittynyt. Aluksi Naïs kuitenkin puhui tosi rauhassa ja selkeästi ja nyt ihan puhekiellellä mennään.

Tänään oli latinan koe ja mä vaan niin tykkään meiän maikasta, se on niin sympaattinen. Tajusin vasta nyt, että mä oon tähän asti opiskellut englantia, ruotsia, ranskaa ja nyt mukaan tullut myös latina ja italia. Vähän harmittaa se, että ruotsin kielen taito varmaan taitaa kadota aikalailla pääkopasta, koska sitä ei ole meidän yliopistolla tarjolla ja ei ole kylläkään edes aikaa ylläpitää sitä vapaa-ajalla.

Tässä vielä eilisen kynsihuollon tulos!
















Joulua odotellessa! Odotan hirmuisesti myös, jotta pääsen oman kynsihuoltajani luo Suomeen. Sillä olen voinut aina vaan mennä sinne tietämättä mitään mitä haluisin, ja hän on aina onnistunut tekemään todella upeat kynnet. Nyt menen aikalailla jonkin näkösen kuvan kanssa ja olen yrittänyt sanoa, että yllätä minut ja tee miltä tuntuu. Mutta Fabien selitti, että ehkä hän pelkää, että jos en tykkääkkään, että aion sanoa 'ei hyvä, en maksa', mikä on siis todella yleistä täällä. Nyt nukkumaan!

Bisous, Karo

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Jardin de Plantes

Perjantain esitelmästä selvinneenä lauantaina vietettiin päivä Fabienin kanssa yhdessä. Hän oli pyytänyt että näyttäisin vähän Montpellieriä, sillä Fabien ei ole oikeastaan käynyt täällä missään kunnolla. Suunnattiin Jardin de Plantes:iin, joka on siis sellainen puutarhapuisto!


























Kesällä varmasti paljon upeampi. On jo niin kylmä hyrrr... Ajateltiin sitten mennä vähän keskustan suuntaan nappaamaan lasilliset ja löydettiin ihan sattumalta oikein kivan näköinen viinibaari, mentiin sinne ja juotiin ihanaa punaviiniä! Omistaja oli oikein mukava ja istuttiin sielä ehkä tunti ja juteltiin hänen kanssaan. Kävi selväksi, että paikka on ollut pystyssä vain viikon, joten vielä on ollut aika hiljaista. 

Sitten taas ratikalla matkaan ja suunnattiin Couleurs de Bière:en, olin löytänyt paikan netistä ja se oli siis olutbaari, jossa on yli 800 erilaista olutta! Ja kyllä, löysin joukosta myös Lapin Kullan, haha. Juotiinhan sitten vielä oluet ja mentiin takaisin kotiin syömään. 

Nyt taas kohti seuraavaa viikkoa, katsotaan miten jaksaa olla koulussa kun viime viikko meni aikalailla himassa työskentelyyn... Noh huomenna taas kynsihuoltoa!

Bisous, Karo

torstai 21. marraskuuta 2013

Päivät kulunut aikalailla vaan kotona ollessa, sillä yliopisto on ollut kiinni tiistaista asti... Huomenna pitäisi taas päästä tunneille. Ja huomenna myös koittaa se esitelmä mistä puhuin. Naïs:n kanssa ollaan tehty sitä yhdessä ja hän on kyllä suurimman osan tehnyt koko jutusta. Tai no hän on oikeastaan ollut se kirjuri. Mutta huomenna sitten pitäisi puhua luokan edessä ja se vähän pelottaa. Pelottaa, se ettei kukaan naura kun puhun ranskaa, kun se on ensimmäinen kerta, että puhun ranskaa niin monen ihmisen kuunnellessa. Kaikki ovat kyllä jaksaneet hokea, että mun puhe ja aksentti on hyviä ja nopeasti katoaa ne pienetkin ulkomaalaispirteet puheesta. Toki se on todella hyvää harjoitusta minulle ja ehkä itseluottamus vähän taas kasvaa, vaikka kyse onkin aika pikkujutusta. Jotenkin pään sisällä suurentelee kaikkea. Olen vaan niin itsekriittinen että... Wish me luck!

Eilen käytiin Naïs:n ja hänen kämppiksensä kanssa ikeassa pyörähtämässä, he ostivat yhden hyllyn ja minä ihan vaan kynttilöitä ja karkkia... Täällä ikeassa on irtokarkkilootat ja sieltä löytyy noita tuttuja herkkuja, niin pakkohan niitä oli ostaa! Harmittaa, kun olisin halunnut ostaa sellaisen joulutähtivalon mitä ikeassa myydään, mutta jäljellä olikin vaan punaisia. Valkoisen olisin ostanut...

JA täällä on oikeesti kylmä! Jopa osassa Ranskaa on satanut lunta...

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sataa

Viikonloppu on painittu koulujuttujen parissa, tai erityisemmin vain yhden... Perjantaina olisi esitelmä yhdestä kirjan pätkästä, joka on osoittautunut todella hankalaksi minulle. Päätin jo eilen illalla, että jatkan lukemista kolmatta kertaa maanantaina tai tiistaina, mutta en vaan voinut jättää sitä. Pidän kovasti kurssin opettajasta ja haluisin kerrankin täällä ollessani 'loistaa'. Erityisesti haluan tehdä sen itselleni ja näyttää itselleni, että kyllä mä pystyn vaikka en ole ranskalainen.



Huomenna on paluu kouluun ja olisi taas tiedossa vajaa viikko, sillä tiistaina yliopisto on taas suljettu. Tiistaina Fabienkin tulee taas tänne ja on ihanaa, ettei tarvitse olla yksin. Tuntuu että jankkaan aina samaa... :D 















Täällä on ihan syksy, on satanut ja on viileää. Eilen pidin ensimmäisen kerran patteriakin päällä kun lämpötila laskee sisälläkin. En halua pitää pattereita jatkuvasti päällä ainakaan vielä, sillä pelottaa tuleva sähkölasku jos oon täällä täysin lämmöin! 

Pelottaa myös tulevat tämän lukukauden lopputentit, jotka ovat juuri ennen joulua. Haluan vaan niin läpäistä tämän vuoden, ettei tarvitsisi kauheasti uusia kursseja tai pahin pelkoni että joutuisin koko vuoden uusimaan. Ei kiitos. Noh kaikeksi onnekseni olen kuitenkin täällä, missä haluankin olla. 

Bisous, Karo

perjantai 15. marraskuuta 2013

Miksi juuri Ranska?

Olen täällä viikonlopun yksinäni, niin ajattelin nyt vähän kertoa miten tämä Ranska-intohimo on saanut alkunsa!

Aloitin ranskan kielen opiskelun ylä-asteella, kun sai ottaa valinnaisen kielen. Tiesin, että haluan valita jonkin ylimääräisen kielen ja vaihtoehtoina olivat ranska, saksa ja venäjä. Minulle oli oikeastaan aika selvää, että haluan opiskella ranskaa, sillä Ranskan kulttuuri oli kiehtonut minua jo aiemminkin mutta ei ollut vielä 'puhjennut kukkaan'. Olin äitini kanssa valintaillassa ja samantien kun sen aikainen ranskanopettaja kertoi aineestaan, tiesin, että tämä on se mun juttu. 

Kurssien alkaessa pyrin aina täydellisyyteen, vaikka se olikin lyhyt ja valinnainen kieli, halusin oppia kunnolla. Lueskelin itsekseni kotona ääneen bonjourta ja ça vata vaikka kuinka kauan alkuun ja odotin aina, että oppisin lisää.

Maantiedossa tein tutkielman Ranskassa ja köksässä esitelmän ranskalaisesta ruokakulttuurista. Kova halu päästä Ranskaan toteutui syksyllä 2009, kun lähdimme siskoni kanssa yhdessä Pariisiin. Rakastuin. 

Lukiossa jatkoin lyhyenä kielenä, koska sillä hetkellä olisi ollut liian vaativaa hypätä pitkään kieleen (joka olisi ollut muutenkin toisessa lukiossa), koska pohjalla oli vain lyhyen kielen oppimäärä ja pitkän kielen lukijat ovat lukeneet kuitenkin jo monta vuotta enemmän kuin itse. 

Lukiossa intohimo ranskan kieleen vain vahvistui ja tajusin, että hei, tämä on just sitä mitä mä haluan tehdä. Ja mikään tai kukaan ei ole vieläkään poistanut tuota mielestäni. Tiesin heti, että en halua tulla opettajaksi. Mitä sitten? Haluan tulkiksi tai kielen tutkijaksi! Vieläkin haluan tulkiksi. 

Opon kanssa juttelun jälkeen, suunnitelmani oli selkeä ja tarkoitukseni oli hakea Helsinkiin yliopistoon lukemaan ranskan kieltä. Sitten viettäisin vuoden vaihdossa Ranskassa ja opiskelun jälkeen muuttaisin sinne. Selkeä päätös. Fabienin tultua kuvioihin, ajateltiin, että kyllä tämä suhde toimii ja hän oli valmis muuttamaan Suomeen (hän siis tykkää tosi paljon Suomesta ja hänen oli tarkoitus muuttaa jo aikaisemmin Suomeen, mutta suunnitelmat muuttuivat). Noh joulukuussa 2012 olimme lukioni kanssa käymässä näissä perus yliopistojen ja ammattikorkeakoujen -esittelymessuilla (en muista enää nimeä ollenkaan!) ja halusin vaan käydä tsekkaamassa 'tulevan yliopistoni' esittelyn ja ehkä myös jutella jonkin opiskelijan kanssa. Niin teinkin, mutta messuilla oli myös tiedotustilaisuus opiskelusta Ranskassa ja miten Ranskan korkeakouluihin haetaan. Sen piti eräs ranskalainen nainen ja aloin siinä pohtimaan itsekseni, miksi mä en hae suoraan Ranskaan yliopistoon ja niin pystyisin toteuttamaan unelmani paljon nopeammin?? 

En ollut aikasemmin edes ajatellut sitä mahdollisuutta, mutta lähetin heti Fabienille viestiä, mitä hän on mieltä ja siitä tuli sen päivän polttavin ajatus mieleeni. Juttelin tämän ranskalaisen naisen kanssa vaihtoehdoista, miten voisin opiskella ranskan kieltä, ja miten voisin tähdätä mahdollisimman parasta reittiä maaliini. 

Siitä se sitten alkoi. Aloin etsiä tietoa netistä, juttelin opon, ranskan opettajani ja Fabienin kanssa. Ja tietoon tuli, että haut Ranskan korkeakouluihin alkavatkin JO tammikuussa ja loppuvat maaliskuussa. Eli alkoi tulla kiire, mihin kaupunkiin, mikä tutkinto, mitämiksihätäh, teenkö mä tän ihan oikeesti? Eli otin sitten asian puheeksi vanhemmilleni. Onnekseni vanhempani ovat ymmärtäneet aina tän mun intohimoni ja vaikka he eivät tietenkään halunneet että lähden, he sanoivat: jos mä sinne haluan, niin mä menen ja kotiin pääsee aina takaisin. Ei jää ainakaan harmittamaan jälkeenpäin. 

Helmikuussa Ranskassa ollessani teimme Fabienin kanssa hakemukseni muistaakseni seitsemään yliopistoon. Olisin halunnut tietystikin opiskella Pariisissa, mutta koska vaikka se onkin niin ihana kaupunki, niin myös aivan liian kallis. Olisi ollut liian stressaavaa aloittaa opiskelut viereessa maassa jossain 10 neliön 'kämpässä', josta maksan 900e kuussa. Tai että olisin asunut jossain karmeassa opiskelija-asuntolassa sadan muun kanssa. En kuitenkaan ole mistään rikkaasta perheestä, joka pystyisi kustantamaan sen kaiken. Ja olen joutunut nytkin siis ottamaan opintolainan, sillä maksan siis kaiken itse.

Valitsin Montpellierin ykköseksi ja olen siitä vieläkin tyytyväinen. Kaupunki on kaunis, erilainen ilmasto, meri on lähellä, halvempaa, eteläisen rentoa. Plan B oli, että jos en pääse kouluun, niin muutan silti ja etsin töitä ja ensi vuonna uusi yritys. Odottaminen oli todella pitkä ja mietin päivittäin, että pääsenkö vai en ja kaikki kyselivät olenko saanut jo tietää. EN. Mutta sitten eräs ilta kesäkuun alussa menin sähköpostiini ja huomasin viestin, jossa kerrottiin, että olen saanut opiskelupaikan! En tiennyt mihin mennä ja mitä sanoa. Nyt se oikeasti tapahtuu, ja pääsen toteuttamaan unelmani. 

Siinähän ne kaikki järjestelyt alkoivat ja heinäkuussa kävin ensimmäisen kerran yliopistolla viemässä kaikki paperini ja voilà, täällä ollaan! Vaikka on ollut vaikeaa päivittäin koulussa, yksin olossa, niin en kadu hetkeäkään. Viihdyn todella hyvin ja olen onnellinen kun saan puhua ja kuunnella ranskaa, olla osa ranskalaista kulttuuria päivittäin. Tää on vaan se mun juttu! En osaa sitä muuten selittää, saan välillä vaan kylmiä väreitä kun olen täällä. J'adore...




tiistai 12. marraskuuta 2013

Diipadaapaa

Nyt on taas nautittu vapaapäivistä koulujuttujen ja Fabien:n seurassa. Viikonloppuna leikittiin parturikampaajaa ja Fabien leikkasi tukkaani. Huonot latvat pois ja hän leikkasi lähes 10 senttiä pois :( Hiukset ovat aina olleet minun 'turvani' ja tärkeät minulle, joten olen aina kauhuissani kun niitä leikataan. Nyt on kyllä parempi niille, niin saa taas kasvaa rauhassa. Säästinhän 30 euroa ja Fabien teki oikein hyvää työtä!

Tänään yliopistolla oli kokous tuosta kaikesta sotkusta, joten ei tänäänkään ollut tunteja. On nuo kyllä kiivasta porukkaa. Huomenna olisi tiedossa normikoulupäivä ja torstaina taas yliopisto kiinni ja mielenosoitukset käynnissä jälleen ja perjantaina kouluun taas... Empä ole ennen tällaistä nähnyt.

Sääkin on taas viilentynyt, vaikka aurinko jaksaakin vielä lämmittää. Odotan kovasti, että veronpalautusrahat rantautuu tänne, niin pääsen ostamaan talvivaatteita! On vaan niin uskomatonta, miten aika rientääkin niin nopeasti. Välillä sitä vaan kysyy itseltään, että oonko mä oikeesti oppinut ranskaa, kun sitä ei itse näe niin selvästi. Haluisin, että se edistyminen näkyisi ihan kunnolla. Vaikka noh, ymmärränhän mä lähes kaiken mitä mulle puhutaan. On vaikeaa olla vaatimatta liikaa itseltään.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Aamupala

Baanani, kaurahiutaleita...
Kananmunan valkuainen... 

Mustikoita...

Kuivattuja karhunvatukoita ja Himalajan marjoja....
Paljon vitamiineja!


Rahkaa...

Et voilà ! Kuppi kahvia seuraksi:)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Jeudi



























Vietettiin vapaapäivän kunniaksi torstaina päivä yhdessä Naïs:n ja Manon:n kanssa. Päivällä oltiin meren rannalla ja oli niiiin ihanan lämmin! On niin hassua, että vielä marraskuussa voi nauttia tällaisistä ilmoista. Illalla sitten suunnattiin yhteen yökerhoon ihan vain tanssimaan! Eilen siivoilin ja Fabien tuli eilen illalla tänne. Tänään vaan vähän koulujuttuja ja illalla leffan katsomista!















Bisous, Karo

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kesäsää, kesäkynnet





















Maanantain kynsihuollon tulos. Halusin jotain piristystä, joten saatiin aikaiseksi aika kesäiset kynnet. Olen kerennyt jo monta kertaa sanomaan, en tosin täällä, että nyt se syksy ja kylmä on rantautunut tännekin, niin eikös taas tänään aurinko ole paistanut ja ollut todella lämmin ja sellaista näyttäisi olevan vielä luvassa koko loppuviikon! Jee, ei valittamista! 























Loppuviikko sitten näyttäisikin olevan vapaata! Naïs soitti aamulla minulle, että yliopisto on kiinni mielenosoitusten takia. Kampukselle pääsy oli kuulemma ihan mahdotonta, tuoleja, pöytiä yms muita esteitä oli laitettu kaikkialle. Tää on tätä oikeeta Ranskaa, mielenosoitusten maa... Joten en ollut tänään koulussa ollenkaan ja todennäköisesti menen vasta tiistaina takaisin. Ei kyllä haittaa yhtään, haluisinkin nyt olla ihan vaan kotona ja tehdä koulujuttuja rauhassa kun tuo loma meni niin laiskotellessa. Ylihuomenna Fabien tulee tänne eikä tarvitse yksin olla. Niin ikävä taas. Ja eiköhän tää koti-ikävä ala kohta jo helpottaa!

Bisous, Karo

lauantai 2. marraskuuta 2013

Marraskuu ja ikävä

Fabien lähti eilen Sveitsiin viettämään viikonloppua ystäviensä kanssa ja minä olen taas seuraavan viikon taas yksikseni. On vaan jotenkin tosi vaikea olla yksin. Viime vuonna parhaimmillaan minä ja Fabien oltiin kuitenkin kaksikin kuukautta ilman näkemistä ja nyt viikkokin tuntuu ihan tuskalta...

Eilen taas aloitin koulujutut ja olisi ollut ehkä ihan hyvä idea tehdä niitä pitkin viikkoa, mutta eiköhän aikalailla kaikki ole toimineet aika saman kaavan mukaan kun loma koittaa. Pelottaa, että läpäisenkö tätä vuotta, sillä en halua että tämä opiskelu pidentyisi edes vuodella... Parhaani täällä yritän kun minultahan vaaditaan ihan samaa kuin natiiveiltakin.

Nämä kaksi päivää on ollut heti jotenkin henkisesti raskaampia, samantien kun Fabien lähti. Hän on ollut minulle se kaikista suurin tuki täällä ja en haluaisi olla ilman häntä kotona. Sellaista tämä vaan tulemaan ainakin seuraavat kolme vuotta.

Mulla ei ole vieläkään tullut ikävä itse Suomea mutta kaikkia ihmisiä siellä. Perhettä, ystäviä ja karvaisia nelijalkaisia kotona. Oli kuitenkin ihanaa, kun isäni ja veljeni toivat minulle muun muassa salmiakkia, ruisleipää ja äitin tekemiä korvapuusteja ja ystäväni juhlamokkaa. Minulle kuitenkin oli tärkeintä nähdä heitä ja muistuttaa myös itseään siitä, että en mä oikeasti yksin ole.
















Kaikki herkuthan on jo syöty mitä he toivat. Ruisleipää kyllä vielä riittää!

Ennen muuttoani Ranskaan, rakkaat ystäväni järjestivät minulle ylläriläksijäiset ja se oli kyllä todellinen yllätys minulle. Kaipaan heitäkin ihan kauheasti mutta onneksi he olivat tehneet minulle jotakin muistoksi.






















Kirjassa on paljon kuvia kuluneista vuosista yhdessä ja pikkutekstejä. Niin ikävä heitäkin! Vielä tähän loppuun ystäväni (hän on antanut minulle aina kaikkia ihania kortteja ja hänen kirjoittamaan tekstejä, jotka ovat kuvanneet minun sen aikaista elämäntilannetta<3), joka oli täällä käymässä, antama kortin teksti:

Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa

Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta 
ja suurelta onnelta

- Tommy Tabermann