Noniin! On ollut vähän hiljaista, kun oli nämä suomen vieraat täällä ja nämä muutamat päivät loman merkeissä olen halunnut olla ihan rauhassa:)

Vierailut menivät hyvin ja se oikeastaan tuntui vaan niin epätodellista ja kauhean nopealta. Olen kyllä todella kiitollinen että sain nähdä rakkaita ihmisiä ennen joulua, kun itse menen Suomeen. Jouluksi kotiin<3 Lennot ovat jo varattu! Kun puhui tuon viime viikon oikeastaan vaan suomea, niin tuli tunne että heti tuo ranska alkaa vähän ruostua, siis tosi vähän mutta aloin taas ajattelemaan kaiken suomeksi. Tässä ehkä huomaa sen, kuinka hyvä tapa on oppia kieltä olemalla kyseisessä maassa! 

Nyt minulla on siis syysloma ja puolessa välissä jo tämäkin. En ole tehnyt _yhtään_mitään_ mutta ehkä olen vaan tarvinnut sitä. Fabien on myös siis täällä ja ollaan me sen verran tehty että maanantaina kävimme eläintarhassa ja eilen meren rannalla:) En malta odottaa ensi kesää, jotta pääsee makailemaan noilla hiekkarannoilla! 

Söpö vuokra-automme isän ja veljen kanssa...

Perinteinen ranskalainen illallinen...

Ihana pihviravintola, jossa olimme; kaikki lihat tehtiin halojen lämmittämässä grillissä!

Sitten matka jatkuikin Nizzan lentokentälle hakemaan ystäväni!

<3

Jo niin ikävä häntä <3 Vielä muutama kuva eläintarhasta ja meren rannasta. Eläintarhassa oli vaikka mitä kivoja eläimiä mutta niistä oli ihan mahdoton kyllä ottaa kuvia...

Nyt jos jatkaisin taas tekemättä mitään, tosin koulujutut uhkaavasti jäävät viimeisille lomapäiville... 

Bisous, Karo

60 päivää

Tänään olen siis asunut täällä 60 päivää! En mitenkään erityisemmin laske näitä päiviä, mutta ennen muuttoa laitoin sen sovelluksen 'days until' ja nyt se näyttääkin 'days since'. Noh nyt voikin kohta alkaa laskemaan kuinka monta päivää on kun tulen Suomeen! Sain eilen varattua lennot ja menen jouluksi kotiin. Voi että, en malta odottaa että näkee oman perheen, oman kodin. Ja toivon mukaan myös paljon lunta ja pakkasta! Eilen tänne taas tuli kunnon hellesäät ja aurinko todellakin lämmittää.

Noh nyt enää 2 päivää kun isäni ja veljeni tulevat tänne! Ei tarvi ihan koko aikaa odottaa jouluun asti ilman perhettä. He viipyvät täällä ihan vain muutaman päivän ja samana päivänä kun he lähtevät, rakas ystäväni tulee tänne viikoksi. Jee! 

Tosin ensi viikko tulee olemaan todella raskas, kun kontrolloinnit alkavat. Pelottaa... Tänään oli ehkä ensimmäinen hermoromahdus koulussa: kesken tunnin kaikki epätoivoiset ajatukset tulivat mieleen samaan aikaan joka johti siihen että en pystynyt hillitsemään itkuani ja Naïs pyysi luvan lähteä hetkeksi pois luokasta. Jep... Aikaahan se vaan vie, että oppii. Mutta en kadu hetkeäkään sitä että olen tullut tänne!

Olempahan vihdoin ja viimein saanut ranskalaisen simkortin, eihän siinä mennytkään kuin tämä pari kuukautta... :) Huomenna taas perjantai, kivaa viikonlopun alkua!

Bisous, Karo

Remplissage

Viikonloppu on taas vietetty ja Fabien lähti tänään Pariisiin. Tuntuu ihan oudolta olla yksin kotona kun tottui että täällä on joku odottamassa koulun jälkeen... Viikonloppu vietettiin ihan rauhassa yhdessä ja lauantaina käytiin taas ikeareissulla, nyt on SOHVA! Alkaa jo näyttämään kodilta:) Enkä vieläkään lupaa kuvia. Ei tää oo koskaan valmis.

Tänään oli sitten taas kynsihuollon vuoro ja menin sitten Clairen kanssa. Hänkin halusi aloittaa ottaa kynsiä, joten oli kiva mennä yhdessä. Lopputulos oli tämä:

Clairen kynnet taas:

Huomenna on taas pitkä päivä koulussa... Aloitan kahdeksalta aamulla ja lopetan kahdeksalta illalla. Eli nyt taas valmistautumaan huomiseen päivään!

Bisous, Karo

Chocolat chaud

Ja taas on perjantai! Taas kerran viikko on hujahtanut ihan silmänräpäyksessä. Ajateltiin Fabienin kanssa minulle rankan viikon jälkeen ottaa viikonloppu vähän rennommin, tosin unohtamatta että mulla on paljon koulujuttuja tehtävänä...

Eilen Claire ja Mathilde pyysivät mut heidän kanssaan kahville kaupungille ennen viimeistä tuntia, joka siis alkoi vasta 18.45, ja oli ihanaa vaihtelua kotona ja koulussa työskentelyyn. Tuntuu ettei ole ollut ollenkaan aikaa tutustua kaupungiin ja käydä oikeen missään.

Tosin kahvia ei saatu... Tarjoilija sanoi ettei he myy kahvia kello viiden jälkeen? Noh minä ja Claire otettiin kaakaot ja Mathilde sai kyllä cappuccinon! Nam. Oli taas sellainen päivä että ymmärsin lähes kaiken mistä puhuttiin ja tytöt ovat niin ystävällisiä kun jaksaa kysyä että ymmärränkö ja selittävät jos en:) Tuntuu hyvältä, että olen löytänyt oikeanlaisia ihmisiä heti alkuun. Comment c'est possible... ? 

Pieneltä draamalta ei päästä mistään! Jossain on aina poliisi, ambulansi, jotkut tappelee yms, tällä kertaa oli mielenosoitus käynnissä ja sitä edusti meidän yliopistomme. Mielenosoituksia on ollut joka torstai kolmen viikon ajan. Syynä se, että yliopistollamme ei ole tarpeeksi rahaa ja sen tulevaisuus näyttää rahallisesti aika uhkaavalta...

Nyt jatkan luomupunaviinin ja Fabienin kanssa keskustelua, kivaa viikonloppua!

Bisous, Karo

Helppoa se ei ole

Eipä kukaan ole muuta väittänytkään... Oon tehny parin päivän aikana vapaa-aikanani koulujuttuja niin itkua vääntäen että huhhuh. Suomi-ranska -sanakirja on varmaan mun uusi parasystävä. Oon vaan niin väsynyt ja turhautunut. Tuntuu että teen kauheasti kaikkea ja silti en mitään. Nyt se todellisuus alkaa iskemään. Alle kahden viikon päästä alkaa joka kurssissa kontrolloinnit eli pienimuotoiset kokeet, jotta opettajat näkevät ollaanko ymmärretty tähän asti käyneet asiat. No en. Ollaan kuitenkin sitten jo puolivälissä lukukautta ja alkaa syysloma. En tiedä mitä tekisin täällä ilman Fabienia tai uusia ystäviäni. Mutta niiden on kyllä vaikea ymmärtää mitä käyn läpi täällä. Oon itsekin yllättynyt kuinka paljon oon jaksanut tsempata itseäni, kun sellainen hermoheikko olen ollut aina koulun suhteen ja on todella vaikea myöntää itselleen, että ei tajua, on vaikeaa, pelottaa. Yritän koko ajan pitää mielessäni maalini: haluan osata ranskaa, tietää kaiken siitä, tulla ranskan kielen tulkiksi, asua Ranskassa, olla osa Ranskaa. Ja kaikki tämä mitä teen täällä auttaa minua pääsemään siihen. Toivon ja odotan niin paljon sitä hetkeä, että voin sanoa, mä ymmärrän kaiken mitä minulle puhutaan. Ranska on vaan minun intohimo.

Kirjojaviiniälokakuuta

Taas on yksi viikko takana!

Viime vklp katsoin sinkkistä ja ajattelin tämän olevan oikein sopiva kuvaamaan fiiliksiäni...

Aika menee vaan niin hirmuisen nopeasti! Mutta jälleen olen vähän kipeä... Se on tätä mun stressin purkautumista vaan. Haluan vaan niin kovasti oppia ja ymmärtää. Varsinkin kun eilen käytiin ostamassa mun loput kirjat ja pino näyttäisi nyt tältä:

Nuo pitäisi siis olla luettuna joulukuuhun mennessä, aika mahdoton tehtävä. Plus siis että on italian ja latinan ja ranskankieliopin kirjat. Bon courage pour moi...

Noh olenhan saanut vihdoinkin oman luottokorttini ja shekkivihkoseni. On vaan jotenkin niin hassua että Ranskassa käytetään vieläkin shekkejä, vaikkakin niiden merkitys on hävinnyt jo aika paljon mutta kyllä vaan ruokakaupassa näkee ihmisiä, jotka maksavat shekillä. Ja on siis sellaisia harvoja juttuja, jotka voi maksaa pelkästään shekillä! Fabienin pitää tosin vielä opettaa mulle, miten se oikein kirjotetaan...

Vielä odottelen siis omaa nettiä ja puhelinliittymää. Onnekseni täällä on wifi-yhteys, mikä ei toimi kyllä kauhean kiitettävästi etenkin kun puhun tai yritän puhua skypessä. Täällä on vaan niin vaikeaa saada tuollaisia juttuja hoidetuksi... Jos joku päivä.

Viikonloppu on muuten mennyt aikalailla koulujuttujen parissa jälleen. Huomenna alkaa jo viides viikko koulua ja toivotaan että menisi taas vähän paremmin. Edellinen viikko oli jotenkin tosi rankka... Kerettiin me kuitenkin eilen nauttia oikein hyvää punaviiniä arjen unohtamiseksi.

Tsemppiä uudelle viikolle sinne pohjoiseen, ikävä!

Bisous, Karo

Koulumatka

Tuntuu ettei ole ollenkaa aikaa kirjotella... Elämä pyörii niin kiinni koulujutuissa. Välillä vaan ahistaa, turhauttaa, stressaa ja sitten on taas niitä onnistumisen hetkiä ja on hyvä mieli kun on oikeesti ymmärtänyt tunnilla käydyt asiat. Kaikki jaksaa hokea tu vas y arriver, ça va aller, tiedän itsekin että se vaatii aikaa ja työtä että olen siinä pisteessä että pystyn ymmärtämään kaiken. Kuitenkin tää on just sitä mitä olen aina halunnut ja olen todella onnellinen että oon päässyt tänne. Ehkä tää kaikki vaan kuuluu asiaan, ei sitä yhdessä yössä ranskaa osata.

Ajattelin kertoa nyt vähän koulumatkastani ja lisätä pari kuvaakin. Kotoa kävelen n. 7 minuuttia ratikkapysäkilleni Notre-Dame Sablassou. 

Montpellierissä on neljä ratikkalinjaa ja minun kotilinja on 2 ja vaihan 1 että pääsen koululle. 

Siinä on minun kukkaratikkani. Linjat on merkitty eri värein ja näin jokaisen linjan ratikat ovat eri värisiä, helppoa! 

Matkani kokonaisuudessaan kestää lähes tunnin (välillä 45 min) ja se on aika pitkä matka. Toisin sanoen joudun lisämään jokaiseen päivään kaksi tuntia pelkkään kulkemiseen. Katsotaan jos ensi vuonna muuttaisin lähemmäs, tykkään kyllä muuten paljon asuinalueestani. Tai sitten hommaan pyörän. Matkaa koululle on ehkä 5 km mutta ratikka kiertää tietysti aika hyvin ympäriämpäri... 

Siinä katu jota pitkin kävelen koululle. Palmuja partout! 

Kuvat otettu kännykällä niin laatu ei paras mahdollinen... 

Eilen Fabien tuli tänne ja on ihanaa että kotona odottaa joku:) Täällä on ollut hullun kuuma pari viimeistä päivää, lähemmäs 30 astetta. Tänään taas viileämpää ja pitäisi sataakin, ihan kivaa vaihtelua ;) Nyt taas tunti jatkuu...

Bisous, Karo