Sunnuntaihöpöttelyä

Heiii!

Viikonloppu meni aikalailla koulujuttujen parissa... Olen tänään vääntänyt niitä lähes seitsemän tuntia, ja en ole vieläkään valmis. Ehkä pieni vaikeus että kaikki on ranskaksi. Onneksi huomenna pääsen jo aikaisin koulusta, niin voin taas sitten jatkaa.

Eilen kävin kaupungilla ja sain vihdoin ostettua tietokoneelleni laukun ja mukaan tarttui myös pari paitaa. Tänään sitten oli sellainen tunnin kestoinen ukkoskuuro mutta nyt taas kirkas taivas. Ensi viikolle on vieläkin luvattu reippaat 20 astetta! Aamut ja illat ovat aika viileitä, mutta kyllä se aurinko vaan jaksaa lämmittää päivällä. Suomessa vissiin vähän eri meininki...

Vielä pari päivää pitäisi jaksaa ja Fabien on taas täällä. Hän tulee siis keskiviikkona ja ainakin sanoi että viipyisi lähes kaksi viikkoa, toivotaan. En millään haluisi olla yksin. Onneksi koulussa ei tarvi olla yksin:)

Huomenna alkaa jo siis neljäs viikko koulua! Aika menee kyllä hullun nopeesti. Oon asunut täällä jo yli kuukauden, kohta jo kaksi. Ja enää ei olekaan kun kolmisen viikkoa kun isäni ja veljeni tulee käymään ja heti sen jälkeen rakas ystäväni:) Jee <3 

Katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessaan! Jos saisin päiviteltyä vähän kuvien kera postailua:)

Viikonloppu yksin

Eilen palasin takaisin kouluun ja olo onkin jo paljon parempi:) En ole oikeen vieläkään sisäistänyt että olen täällä, välillä tulee sellaisia hyvänolon tunteita ja ikäväkohtauksia. Eilen ratikassa eräs mies hyppäsi kyytiin ja soitti haitaria plus hänellä oli jokin muu soitin ja se oli sellainen hetki kun ajattelin, että kuinka mä rakastan Ranskaa... En kuitenkaan kaikkea täällä... Mutta musiikki oli ihanaa vanhaa ja ihanaa kunnon ranskalaista. Ah.

Oon toiminut tän ja viime viikon aikana varmaankin jonkin näköisenä opastajana. Ihmiset ovat tulleet kysymään neuvoa/tietä ratikassa, kadulla, yliopistolla. Onnekseni olen osannut jopa osaa neuvoakin!

Olen viikonlopun yksin ja vähän painaa koti-ikävä, mutta se on vaan sillon kun tietää että joutuu olemaan yksin kun ei kouluakaan ole eikä Fabienkaan ole täällä. Fabien tulee tänne todennäköisesti keskiviikkona jee! Naïs kyllä pyysi mut mukaansa taas vanhempiensa luokse mutta hänen kuten minunkin pitää tehä kaikenlaisia koulujuttuja niin parempi olla ihan rauhakseen omissa oloissa. En tiedä miten tarkkoja Suomen yliopistoissa ollaan, mutta täällä on ainakin läsnäolopakko suurimmassa osassa kursseissa. Nimenhuutomenetelmällä mennään! Suomessa on ollut myös asiasta keskustelua ja ihan tulee toimintaankin, jos ei ole jo tullut?, että yliopistotutkinto täytyy suorittaa ajallaan kuten täällä ja sen oikeastaan huomaa jo tässä vaiheessa. En sano, että Suomessa vaan notkutaan ja mitään ei ole pakko, mutta luulen että täällä se on paljon tiukempaa. Jos et ole hyvä, jopa paras, voit jättää hyvästit yliopistolle. 

Teitä siellä Suomessa lämmitääkseni, täällä on vieläkin aika kuuma! Pari viimeistä päivää on ollut hullun trooppisia, kuumaa ja kosteaa. Tulen jouluksi kotiin ja toivottavasti olisi paaaaljon lunta silloin! Täällä varmaankin vaan sataa vettä ja tuulee eikä välttämättä mene edes miinuksen puolelle. Katsotaan jos varaisin lennot jo tänä viikonloppuna:)

Hyvää viikonloppua!

Bisous, Karo

Une pomme de terre

Ei oo ollut ehkä paras aloitus uuteen viikkoon... Sunnuntaina Fabien taas lähti pois ja eilen koulussa alkoi olla tosi huono olo ja viimeyö oli ihan hirveä. Kuuma, kylmä, heräilyä jatkuvasti. Kuitenkin menin tänään taas kouluun mut aika huonolla menestyksellä ja joudun jättämään päivän kesken. Apteekin kautta kotiin nukkumaan :( En tiiä minkä pöpön olen saanut mutta vaan ärsyttää kun en haluais olla pois koulusta. Huominen on kyllä pakko levätä, että tämä menisi ohi...

Viikonloppu meni ihan mukavasti ja rauhallisesti Fabienin kanssa. Käytiin vihdoinkin ostamassa hedelmiä ja vihanneksia tien vierestä! Täällä etelässä myydään aika paljon vihanneksia ja hedelmiä tien vieressä olevissa pikkukioskeissa, ja hinnat ovat vielä alhaisempia kuin kaupassa. Vaikka täällä nyt kaupoissakin on aika halpaa. Ostettiin kahdeksan eri hedelmää/vihannesta ja summaksi tuli vajaa 12e, ja meillä oli siis oikeesti _paljon_ niitä. Ihan superpaikka, ja ne olivat vielä luomuja! Harmi, että tämä paikka on sen verran kaukana, että ilman autoa aika mahdoton mennä.

Fabien testaili tekemäänsä lamppua...

Sunnuntaina sitten Naïs tuli käymään täällä ja piristi mua kummasti!

Meillä on ollut jotain ihme perunavitsejä, niin sen takia peruna... Oon opettanut vähän suomea Naïsille, joten osasi kirjoittaa hyvin tekstinkin! Toivottavasti perunan voimin menisi tämä pöpö nopeasti pois tieltä. Kivaa alkanutta viikkoa Suomeen!

Villa Rouge

Moikkamoi!

Torstain opiskelijabileet menivät ihan kivasti, tosin yökerho oli aika kaukana ja menimme sinne bussilla ja ei kyllä todellakaan oltu ainoita jotka siihen bussiin halusivat. Se oli sellainen yleisöryntäys että huhhuh. Otin äänitteen bussimatkasta, mut valitettavasti tekniikka ja minä ei sovita yhteen joten en saanut sitä koneelleni... Bussimatkan aikana siis dösän etu- ja takaosa kilpaili, kumpi puoli laulaa kovempaa. Joten kisailumerkeissä meni se matka. En ole ikinä nähnyt vastaavaa. Tuli jo melkein ikävä humalaisia suomalaisia, jotka ovat kuitenkin suht hiljaisia verrattuna näihin humalaisiin ranskalaisiin. 

Olimme viidestään, Naïs, Claire, Manon ja Fabien. 

Olimme aika pettyneitä tähän klubiin, sillä se oli aika epäsiisti ja juomat olivat hullun kalliita ja baarimikot eivät edes tienneet kuinka tehdä drinkkejä??! Se oli myös todella suuri mesta ja yhtäkkiä ne olivatkin vaahtobileet ja sitä vaahtoa oli kyllä _kaikkialla_, me tosin karattiin toiselle pienemmälle tanssilattialle ennen sitä. Toisella puolella oli sitten tulennielijä! Otin videokuvaa menosta Fabienin kännykällä, katsotaan jos onnistuisin laittamaan sen myöhemmin koneelle. 

Eilen kyllä väsytti hullun paljon, mut onneks nyt on maksettu univelat takaisin! 

Torstaina oli myös ensimmäinen kynsihuoltoni täällä ja valitsin kyllä onneksi jo heti ekalla kerralla ihan nappipaikan:) Aion jatkaa huoltoja siellä. Nainen oli todella tarkka, mutta tekniikka oli vähän erilainen mihin olen tottunut mutta siistiä jälkeä ja mikä parasta: huolto on vain 32e! Opiskelija-alennukset ja kaikki.

Tänään olisi tiedossa siivoamista ja ikeassa käymistä taas... 

Coucou !

En ole kerennyt muutamaan päivään ilmottelemaan mitään, joten aattelin et nyt aamulla kirjottelen:) Paluu kouluun on mennyt ihan hyvin ja uudessa tutkinnossani olevat ihmiset ovat jotenkin paljon sosiaalisempia ja tuntuu kivalta kun on päässet juttelemaan muille ranskalaisille. Oikeastaan se on vähän hassua, että kaikki kenen kanssa oon jutellut niin ovat olleet ranskalaisia, en ole vielä kertaakaan jutellut ulkomaalaisen/vaihto-oppilaan kanssa. Parempaa harjoitusta mulle kuunnella ja puhua vaan ranskaa!

Ja JEE, eilen kävin juttelemassa sen britti-englannin opettajan kanssa, ja voin suorittaa kurssin etänä. Pitää vaan tehdä kaikki ne tehtävät ja antaa ne hänelle ja mennä kokeeseen. Eli keskiviikkoisin ei tarvi noukkua koululla iltakahdeksaan:)

Tänään sitten menen täällä ensimmäiseen kynsihuoltoon! Mulla on ollut geelikynnet kolmen vuoden ajan ja en vaan osaa olla ilman niitä. Kaipaan jo kovasti omaa kynsihuoltajaani, mutta toivotaan että tämä osaa hommansa. Mulla ei oikeastaan oo ees mitään hajua paljon hän ottaa huollosta kun en ymmärrä hänen hinnastoaan nettisivuilla. Saa nähdä!

Ja tänään olisi tiedossa ensimmäiset opiskelijabileet, jotka on suunnattu ranskan kielen lukijoille ja ne on nimetty meidän 'yhdistymisbileiksi'. Tosin Fabien saattaa liittyä myös matkaan... :D Kaikki kunnon bilemestat/yökerhot ovat etelä-Montpellierissä, keskustassa on paljon niitä pikkubaareja. 

Voin tehdä postauksesta kynsistäni vaikka viikonloppuna ja näyttää, mitä tämä ranskalainen versio on tehnyt mun kynsille! Kivaa päivää kaikille:)

Bisous, Karo

Bokao's

Kotona taas! Tuli vietettyä ihan huippu viikonloppu Naïs:n perheen luona, voitti yksinolon mennen tullen. Perjantaina lähdettiin ja tutustuin samalla Naïsin kämppäkaveriin, joka meni myös perheen luo viikonlopuksi. Mentiin Naïsin autolla ja matka kesti juuri jonkun tunnin plus se aika mikä meni, et päästiin motarille. Viikonloppu alkoi ja kaikki lähtee pois eli sama sekamelska liikenteessä kun muuallakin Ranskassa; liikaa ranskalaisia samassa paikassa haluamassa samaa asiaa. Tööttäillyltä ja toisille huutelulta ei voi välttyä. Saattaa mennä vielä tovi ennen kuin itse uskallan ratin taakse täällä. 

Naïs:n perhe oli todella ihana ja he ottivat mut vastaan tosi hyvin. Oli taas niin hienoa nähdä ranskalaisen perheen elämää ja tapoja. J'adore... Perjantai-iltana ei oikeastaan tehty mitään ihmeellistä kuin syötiin perheen kesken. Tämän perheen ruokatavat ovat aika perinteiset ranskalaisittain: äiti tekee ruoan, tyttäret kattavat ja siivoavat pöydän, isä ja pojat vaan istuvat valmiiseen pöytään ja jättää astiat jälkeensä. Naïs:lla on yksi pikkusisko ja pikkuveli. 

Lauantaina kävimme Avignon:ssa ja Naïs näytti vähän paikkoja:

Historia vaan näkyy kaikkialla... Nyt on taas yksi kaupunki Ranskassa selätetty:)

Eilen illalla kävimme Avignonin yökerhossa nimeltä Bokao's. Naïs, Naïs:n pikkusisko ja minä. Sinne maksoi 15e sisään ja lipulla sai sitten vapaavalintaisen ilmaisen juoman! Meno siellä oli tosi mahtava ja jengiä oli vaan niiiin paljon. On vaan jotenkin hassua että tämäkin yökerho on auki kuuteen asti aamulla. Ranskalaiset miehet vaan kyllä sekoo täysin, huutaa, hyppii, pomppii... Osa todella rasittavia ja osa vaan huvittavia. Oli myös vähän outoa, kun DJ:n luona oli puolialaston nainen 'tanssimassa' ja puolialaston mies pullistelemassa lihaksiaan. Baaritiskillä oli toinen puolialaston nainen, jolla oli kaksi tulisoihtua. Mutta meno oli kyllä ihan huippu:) Puoli kuudelta oltiin nukkumassa...

Tänään tultiin sitten takaisin Montpellieriin, kotiin. Naïs:n äiti vielä sanoi minulle, että voin koska vaan tulla taas viikonlopuksi sinne, jos olen yksin täällä. Naïs menee kuitenkin itse joka vklp sinne. Ehdottomasti haluan jatkaa yhteydenpitoa heidän kanssaan. Jotenkin sai taas lisää tukea täältä. Olen hirmuiloinen, että tapasin Naïs:n.

Huomaa kuinka nopeasti edistyy ranskan kielen suhteen, kun on puhunut itse joka päivä viikon ajan ranskaa ja myös kuunnellut sitä. Parasta harjoitusta on oikeastaan nimenomaan keskustelut ja on kivaa huomata, että vähä vähältä oppii enemmän ja välillä ymmärtää vaikka ei edes keskittyisi kunnolla. Ehkä mä ihan oikeesti vaan oon täällä... :)

Mutta huomenna taas arki jatkuu ja Fabienkin on täällä vihdoin!

Vähän erilainen koulupäivä

Bonsoir !

Tähän alkuun sanon vaan sen, että eilinen enkun maikka olikin britti joka oli tosi jees. Olin ihan varma et joutuu kuuntelee ranskalaista opettajaa puhumassa englantia. Tosin omaa tasoa ei oikee voi verrata noihin ranskalaisiin, sillä tunnin taso oli sitä et piti kysellä parilta et tykkääkö hän opiskella kieliä. Kaiken lisäksi kotitehtäväksi tuli kirjoittaa 150 sanan aine 'Do you enjoy to study languages'... Kaikki ylä-asteen ja erityisesti lukion käyneet voivat käsittää et kuinka alhaalla mun ikästen ranskalaisten taso englannissa onkaan. Yritän neuvotella sen opettajan kanssa, jos mun ei tarvitsisi käydä niillä tunneilla ja voisin suoraan mennä tenttiin. Noh ainakin yksi kurssi on helppo!

Itse asiaan... Tänään sitten juteltiin Naïs:n kanssa yhden taas minulle todella turhauttavan tunnin jälkeen et onkohan toi mun tutkinto mulle ihan oikea tässä vaiheessa. Tutkintoni on oli siis Etude et pratique du français (préparation aux concours d'orthophonie), toisin sanoen siinä valmistuu puheterapeutiksi ja siksi en siis halua, mutta valitsin sen tutkinnon sen takia koska siinä mennään todella syvälle kielen alkuperään ja oikeesti oppisi _kaiken_.  Mutta todellisuus on se, että en ole natiivi ja kuten oon jo tällä viikolla juuri noilla tunneilla huomannut, etten pysy perässä ja se vaatisi multa aika paljon enemmän aikaa ja ranskan kielen taitoa, että pystyisin läpäisemään nuo tentit...

Siksi siis Naïs ehdotti, että mitä jos vaihtaisin tutkintoni samaan kun hänellä on, Lettres Modernes. Naïs käy vähän extrana noita ns. puheterapeutin kursseja. Siinä on kaikki muut samat kurssit kun mulla on ollut tähänkin asti, mutta nuo 'erikoiskurssit' eli mitkä liittyy tuohon puheterapeuttiin korvataan ranskan kielen kieliopilla ja parilla muulla itselle helpommilla tunneilla:) Ja siis nyt olen vaihtanut tutkintoani, joka oli yllättävän helppoa. Onnekseni tajusin asian nyt, sillä huomenna olisi ollut viimeinen mahdollisuus vaihtaa tutkintoa ensimmäiselle lukukaudelle! 

Nyt on jotenkin huojentuneempi olo, ja tuntuu siltä, että ehkä tästä tuleekin oikeesti jotain! Hyvä puoli on myös se, että tässä tutkinnossa on aika paljon vaihto-oppilaita, joten tunneilla olisi sellaisia nuoria joiden kanssa pystyisi samaistumaan tähän muutokseen, vaikka itse suoritankin koko tutkinton.

Vielä jaksaa lukea... Huomenna en suuntaakkaan Pariisiin, sillä junaliput ovat kallistuneet sen verran, ettei pysty laittamaan niin paljon rahaa... Fabien tulee kuitenkin jo maanantaina tänne, joten ehkä pystyn vielä odottamaan:) Tosin harmittaa kuitenkin, olisin halunnut nähdä taas Fabienin vanhempia ja Pariisin design-viikot. Suuntaankin huomenna sitten Nîmesiin, joka sijaitsee n. tunnin ajomatkan päästä Montpellieristä. Naïs:n vanhemmat asuvat siellä ja Naïs siis pyysi mut mukaan sinne viikonlopuksi. Kivaa! On ihanaa, että olen löytänyt noinkin helposti sellaisen ihmisen kenen kanssa tulen hyvin juttuun. Nyt on hyvä fiilis:) Näin ne mielialat heittelee.

Kivaa viikonloppua!

Bisous, Karo

Moi taas! Eilen oli mun ensimmäinen latinan tunti ja se on ollut kaikki kivoin tunti tähän mennessä. Oli kiva, kun se oli kaikille ensimmäinen tunti latinaa, joten olin täysin samalla lähtöviivalla muiden kanssa. Tosin opetus ranskaksi, mutta uusi kieli kaikille. Opettajakin on tähänastinen lemppari. Hän puhui tosi selkeästi ja hitaasti ja pystyin oikeesti ymmärtää lähes kaiken. Jee! 

Tunnin jälkeen juttelin sitten Naïs:n kanssa, se tyttö keheen tutustuin maanantaina ja auttoi jo mua silloin, ja hän lupas taas auttaa mua kurssijuttujen kanssa. Olin hänen luonaan koulun jälkeen ja katottiin yhdessä et onko mulla nyt varmasti kaikki ok vai ei ja lopputulos oli että mun täytyy tänään ottaa selvää vähän lisää et mikä mättää.

Juttelin yhden tuutorin kanssa sitten ja kävi selväksi, että ei mulla mitään hätää ole, mutta mulla on nyt kaksi sellaista kurssia, jotka mun on pakko saada ja ne ryhmät on jo täynnä... Eli huomenna sitten yritän neuvotella itseni yhdelle pakolliselle kurssille. Toivottavasti nappaa, sillä jos en saa sitä kurssia niin en periaatteessa pysty läpäisemään tätä lukukautta. Eiköhän se selitys opettajalle kelpaa... Ja aina voin vedota, että oon ulkomaalainen. 

Kohta riennän taas takas koululle. Mulla on varttia yli kahdeksaan tänään koulua, huh. Ja tosissaan myöhäsin aika koulussa onkin klo 20.15. Onneksi se on englantia! Tän muutaman päivän aikana on huomannut, että mun ikäset ranskalaiset ei tosiaan osaa englantia, joten ehkä vihdoin ois mun aika loistaa siellä. Saa nähdä minkälaisella aksentilla se maikka puhuu.

Mielialat vaihtelee aika paljon. Tällä hetkellä on aika turhautunut olo, ja tuntuu ettei vaan jaksa ja et tuleeko tästä ees mitään. Toivottavasti pääsis nopeesti tähän rytmiin mukaan ja ottamaan kaiken irti niistä tunneista, sillä moni niistä on ollut tähän asti oikeesti mielenkiintosia, mutta kielimuuri... Onneksi oon sentään löytänyt edes yhden ihmisen, joka auttaa ja tekee sen ihan mielellään.

Le premier jour

Eli tänään oli ihan ensimmäinen oikea koulupäivä. Heti ennen ensimmäistä tuntia tein jo tuttavuutta yhteen tyttöön, jonka kanssa hengailin vielä välitunninkin ja etsittiin yhdessä meidän seuraavien tuntien luokat. Ajattelin, että nyt täytyy heti avata suunsa, vaikka ei ees tiedä mitä aikoo sanoa. Onneksi rohkeutta löytyy sen verran, että alkaa vaan puhumaan vaikka kuulostaisikin tyhmältä. Ja se kannattaa... Meillä ei ollut samaa tuntia, vaan olin taas omillani luokassa ja istuin jonkun pariisilaisen pojan vieressä. Mietin koko sen tunnin ajan, että mitähän hittoa tuo opettaja oikeen selittää ja pikemminkin mitä hän kirjoittaa. Kokonaiset kaksi tuntia kirjoitettiin hänen kirjoittamaa tekstiä, josta joka viidennestä sanasta en saanut mitään selvää?

Noh tän kahden tunnin kirjoittamisen jälkeen meillä jatkui seuraava tunti samassa luokassa ja opettaja vaihtoi lennossa. Eli istuttiin kaikki siellä neljä tuntia putkeen. Jossain vaiheessa alkoi selkä vähän kramppaamaan. Seuraava opettaja sitten saneli sen kaksi tuntia ja mun muistiinpanot on pelkkää valkoista paperia. Okei, muutamia sanoja siellä täällä... Ei ehkä oma taso riitä kirjoittamaan luokkahuoneessa, jossa kaikki muut ovat syntyperäisiä ranskalaisia. Hehheh. Olin kyllä ihan maani myynyt noiden neljän tunnin jälkeen ja taas oikeastaan heräs niitä ajatuksia, että mitä oikeesti teen täällä.

Kun lähdettiin luokasta pihalle, niin eräs toinen tyttö tuli kysymään minulta, että ymmärsinkö mä mitään. (Alkutunnista opettaja kysyi ketkä ovat paikalla, niin kaikille selvisi että olen ulkomaalainen, koska tää maikka halusi myös tietää meidän taustat) Tämä tyttö oli itsekin ihan pyörryksissä, ja sano et se mietti vaan noiden tuntien aikana et miten mä voin ymmärtää noita juttuja, jos hänkään ei. Ja hän on kuitenkin ihan ranskalainen. Se helpotti vähän oloa ja hän lupasi auttaa:) Käveltiin yhdessä pois koulusta ja mentiin samalla ratikalla, kun hän asuu mun kotimatkan varrella. Huomenna meillä on yksi yhteinen tunti joten sovittiin, että ollaan yhdessä siellä ja käydään vielä kahvilla tms koulun jälkeen. On vaan niin hienoa, että ihmiset oikeesti alkaa juttelemaan tosta vaan ja pitävät seuraa, vaikka olen ulkomaalanen ja se vaatii heille enemmän aikaa puhua mun kanssa. Loppujen lopuksi jäi ihan kiva maku suuhun tästä koulupäivästä, tosin mut varmaan heitetään pihalle kun tentit alkaa. Huomenna taas uusi päivä!

Sitä sun tätä

Eilen kävin taas ratikkamatkoilla, ja suuntasin Decatholiin. Se on ranskalainen urheilukauppa, josta löytyy kaikki mahdolliset urheilumerkit mutta halvemmalla. Eli toisin sanoen kaikki käy tietty sieltä ostamassa tarvittavat urheiluvälineet yms. Itselleni tarttui mukaan käsipainot ja matto, juoksupaita ja -rintaliivit. Decathlonin vieressä oli suuri ostoskeskus ja vaikka mitä ihania kauppoja (jotka tosin löytyy myös lähempää keskustasta). Ois tehnyt mieli mennä vaikka minne, mutta pakko yrittää olla ostamatta mitään turhaa, että rahat säästyis. Rahaa on kulunut niiin paljon... 

Illalla sitten aattelin, että käyn keskustassa katsomassa mitä siellä tapahtuu, mutta harmikseni eilen SATOI. Täällä on ollut kaikki muut päivät niin aurinkoisia ja lämpimiä. Tosin tänään aurinko on back! Kävelin vaan ympäriinsä ja löysin oikein kivoja katuja täynnä pikkubaareja. Voi että haluan mennä sinne sitten kun ois seuraa. En oikeen eilen uskaltanut mennä sisälle mihkään :D Mutta sentään lähdin ulos!

Tänään alotin päiväni taas siivoamalla ja lupaan laittaa heti huomisen jälkeen vähän kuvia tästä kämpästä, sillä huomen aamulla keittiönurkkauksen seinä maalataan. Edelliset asukkaat oli tykänny kokata vähän balsamikolla ja sotkenut seinän sitten sillä. Onneksi minun ei tarvitse maksaa maalauksesta mitään! Haluisin vaan saada noi vaatteet pois matkalaukuista makaamasta. Ja vielä päästä pesemään niitä. Ensi viikon ke mennessä pitäis pyykinpesukoneen saapua. Kivaa, kun kotiinkuljetus oli ilmaista. Mun vaan pitää itse asentaa se...

Huomenna sitten siis alkaa ihan oikeasti koulu. En oo oikee vieläkään sisäistänyt et mullakin alkaa jo koulu taas. Ja huomenna siis olen koulussa 12.15-17.15. Voitteko kuvitella et myöhäsin aika ku pääsen koulusta on 19.45???! Kummallisia ranskalaisia. Noh toivottavasti huomenna sais jo juttuseuraa, niin ei olis niin yksinäinen olo enää.

Tässä muutama sitä sun tätä -kuvia.

Tämä on siis ihan paras meikinpohjustusvoide! Ostin ensimmäisen kerran n. vuosi sitten, ja siinä vaiheessa en huomannut että se on Anti-Age... Parempi aloittaa jo ajoissa taistelu ryppyjä vastaan. Ja nyt ennen lähtöä en löytänyt tätä _mistään_ Suomen kaupoista, mistä oon normisti sitä ostanut. Kävin kahdeksan kauppaa läpi. Mutta täällähän sitä oli!:) Aika monet meikit Ranskassa ovat laitettu tollasiin paketteihin. Kummallisia ranskalaisia taas.

Nämä kuvat on keskiviikolta kun kävimme keskustassa. Tässä ihan muutama kuva miltä siellä näyttää:)

Eiliseltä minä ja suihku.

Hukassa

Moi taas! Eilen siis käytiin ikeassa ja se reissu kestikin sitten 6h... Meidän piti vuokrata auto sieltä, että saatiin kaikki tavarat kämpille. Vielä puuttuu sohvaa sun muuta pientä, mutta muuten alkaa näyttää jo ihan hyvältä! Vaatekaappia ei vielä kasattu, (aika usein vuokrakämpissä ei ole minkäänlaista säilytystilaa ja minä olen yksi sellaisen kämpän omistaja) sillä ois menny niin yömyöhään, ettei oltais edes jaksettu. Nyt joudun vielä ainakin viikon pitämään matkalaukut lattialla ja vaatteet niiden sisällä...

Fabien lähti tänään ajelemaan Pariisiin, sillä Pariisin design-viikot alkaa maanantaina. Hänen töitään on siellä siis, ja olen viikon yksinäni täällä. (Vaatekaappi on aika mahdoton koota yksin). Käväsin sitten tänään myös koululla, koska oon vaan aika hukassa kaikkien juttujen kanssa. Ja koulutunnit alkavat ensi viikolla... Pelottaa ja itkettää ja miettii että milloin oikeesti valaistuu ton ranskan kielen suhteen ja pystyis oikeesti ymmärtää kaiken mitä ihmiset puhuu. Mun heikkous on, että olen perfektionisti ja tulevissa tilanteissa mä en enää voi panikoida sitä etten puhu täydellistä ranskaa ja puhuminen kuulostaa jopa tosi typerältä tässä vaiheessa. Sanatkin ovat ihan hukassa. Ja kaikista stressaanvinta ensi viikossa on se, että mä olen oikeesti YKSIN täällä. Ei oo Fabienkaan odottamassa koulun jälkeen. Toivon, että löytäisin seuraa sitten koulusta, ettei nyt ihan masennu ensimmäisen viikon jälkeen.

Täällä nyt on kyllä vieläkin tosi kuuma, n. 30 astetta joka päivä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Ihan kesämeininki. Oon jopa saanut vähän rusketustakin pintaan. Hyvää viikonloppua sinne Suomeen, nyt se koti-ikävä ehkä ihan oikeesti alkaa.

l'amour

Ajattelin nyt kertoa vähän musta ja Fabienista, kun sitä toivottiin:) Eli me tavattiin kaksi vuotta sitten, 2011 keväällä. Asuin silloin siis Lahdessa (kävin lukion siellä), ja Fabien oli vaihdossa Lahden ammattikorkeassa puoli vuotta. Sitten yksi päivä koulun jälkeen olin menossa kotiin, Mukkulaan, ja olimme sitten samalla bussipysäkillä. Huomasin heti Fabienin ja JB:n (JB oli siis myös vaihdossa, ja siten Fabien ja JB taas tuntee ja ovat nykyään hyviä ystäviä. Ja hänen luonaan me olimme silloin Toulousessa) Noh, sitten bussi saapui ja hekin olivat tulossa samaan. JB sitten nätisti kiilas mun ohi siinä jonossa ja olin ajattelin, että ompa kivaa käytöstä. Fabien sitten hymyili minulle ja antoi tietä linja-autoon ennen häntä.

Bussissa he sitten istuivat juuri takanani ja aloin kuunnella, että hei, ne puhuukin ranskaa. Siinä sitten yksinäni pohdin että, JOS he jää samalla pysäkillä kun minä, niin alan juttelemaan. Niinhän siinä kävi... Kysyin Fabienilta ranskaksi, että ovatko he ranskalaisia, ja hän katsoi kahteen kertaan mua et oonko tosissani, että osaan ranskaa. Jäätiin sitten siihen bussipysäkille juttelemaan ja vaihdettiin puhelinnumerot. Mukkulassa on siis yksi asuntola tarkoitettu ainoastaan vaihto-oppilaille ja satuin asumaan siinä viereisessä rakennuksessa.

Näimme Fabienin kanssa aina silloin tällöin. Hän auttoi mua ranskan läksyissä ja käytiin kahvilla muutaman kerran. Me ei vielä silloin aloitettu mitään suhdetta, koska Fabien oli kuitenkin menossa takaisin Ranskaan ja sovittiin vaan, että pidetään yhteyttä. Jatkettiin yhteydenpitoa skypessä. Välillä oli jopa 2 kuukautta ettei ilmoteltu mitään ja joskus taas viikoittain ilmoiteltiin itsestämme.

Vuosi sitten elokuussa 2012 lähdimme hyvän ystäväni, Elinan, kanssa Pariisiin reissuun. Sovittiin Fabienin kanssa, että nähdään sitten. Fabien oli juuri lopettanut opinnot ja asui sillä hetkellä Pariisissa isänsä luona. Fabien tuli hakemaan meidät lentokentältä ja vei meidät hotelille. Siitä se sitten oikeastaan kunnolla alkoi. Fabien vei meidät muutaman kerran ulos ja ennen lähtöä näimme Fabienin kanssa ihan kahdestaan ja alettiin jutella, että mites nyt. Fabien oli muuttamassa muutamaksi kuukaudeksi Amsterdamiin töihin eräälle suunnittelijalle. Fabien on siis suunnittelija, huonekaluja yms. Sanoin Fabienille, että minä tulen sitten sinne! Ja sinnehän menin.

Olemme olleet siis nyt vuoden kaukosuhteessa, ja nyt sitten se piina on ohi ja voimme nähdä ilman monen viikon taukoja. Matkustimme siis viime vuoden ajan vuorotellen, minä Ranskaan, Fabien Suomeen. Olemme aikalailla eri elämäntilanteissa, sillä meillä on 9 vuotta ikäeroa. Fabien on jo päättänyt opintonsa, kun minä taas vasta olen aloittamassa ne. Mutta eipä se ole meitä kauheasti haitannut. Ikä on joskus oikeasti vaan numeroita. Ja Fabien on siis espanjalaisranskalainen, hänen isänsä on espanjalainen (tosin asunut lähes koko ikänsä Ranskassa ja sielultaan niin ranskalainen kuin ihminen voi vaan olla, Fabien itsekin kyllä mieltään itsensä ihan vaan ranskalaiseksi mutta puhuuhan sujuvasti myös espanjaa).

Jos kiinnostaa, mitä Fabien tekee, käykää tsekkaamassa hänen nettisivunsa! www.fabienbarrero.com

Helou!

Tässä mennyt muutama päivä kaikissa hommissa ettei ole kerennyt päivitellä mitään. Mutta täällä mä oon, Montpellierissä. Eilen siis muutettiin tähän kaksioon, 42 neliötä. Tämä sijaitsee idässä keskustaan nähden ja en siis asu missään keskustassa, turha toivo löytää sieltä budjettiin sopivaa jos haluaa että on tilaa ja suljettu parkkipaikka. Voin laitella kuvia tästä sitten kun on kaikki kamat hommattu:) Mutta ratikkaan on 5min kävelymatka ja sillä pääsen kouluun, keskustaan! Ja kaupat ja kaikki lähellä, eli just nappi!

Eilen käytiin myös ikeassa vähän huonolla menestyksellä, koska suurin osa mitä ois tarvittu esim. ruokapöytää ei ollut enää, joten torstaina uudestaan sinne.

Ja sit kun pääsi takas kämpille niin tajus kuinka paljon puuttuu, mutta onneksi torstaina uusi reissu ikean ihmeelliseen maailmaan.

Tänään oli myös ensimmäinen koulupäiväni ja olin siellä yhteensä siis 1,5h, yleinen infotilaisuus ja sitten oman tutkintoni info. Oishan se kiva jos ois vielä ymmärtäny kaiken mitä he puhuivat... Onneks sain pari vihkosta, joista toivon mukaan löytyy kaikki se mistä he puhuivat, etten olis ihan pihalla. Mutta kampus on hullun suuri, jo pelkkä pinta-ala on yli 10 hehtaaria ja opiskelijoita vilisee vaikka mistä suunnasta. Montpellier on viidenneksi suurin opiskelijakaupunki Ranskassa. Siellä on n. 250 000 asukasta, joista n. 60 000 on pelkästään opiskelijoita. Kaupunkikuvassa se näkyy aika selkeästi, täällä on paljon nuoria. Enköhän minä joitakin kavereita löydä tuosta joukosta!

Vielä tosi oudot fiilikset ja tää tuntuu ihan epätodelliselta. Oikeastaan ootan koko ajan sitä että millon oikee pääsen kotiin. Oon niin tottunut että parin viikon reissun jälkeen menee taas kotiin, Suomeen. Ehkä se todellisuus iskee ensi viikolla, kun kaikki tunnit alkaa...

Tänään ostin myös blenderin ja leivänpaahtimen. Blenderi on ihan pakko olla, että saan tehtyä mun aamupalan! Nyt illalla testailtiin, että miten se toimii, ihan vaan persikkaa, nektariinia, jogurttia ja hedelmämehua:)

Lattialla on kiva syödä, not.

Fiilikset ennen kouluun menoa... Hyvää yötä!