Olen täällä viikonlopun yksinäni, niin ajattelin nyt vähän kertoa miten tämä Ranska-intohimo on saanut alkunsa!
Aloitin ranskan kielen opiskelun ylä-asteella, kun sai ottaa valinnaisen kielen. Tiesin, että haluan valita jonkin ylimääräisen kielen ja vaihtoehtoina olivat ranska, saksa ja venäjä. Minulle oli oikeastaan aika selvää, että haluan opiskella ranskaa, sillä Ranskan kulttuuri oli kiehtonut minua jo aiemminkin mutta ei ollut vielä 'puhjennut kukkaan'. Olin äitini kanssa valintaillassa ja samantien kun sen aikainen ranskanopettaja kertoi aineestaan, tiesin, että tämä on se mun juttu.
Kurssien alkaessa pyrin aina täydellisyyteen, vaikka se olikin lyhyt ja valinnainen kieli, halusin oppia kunnolla. Lueskelin itsekseni kotona ääneen bonjourta ja ça vata vaikka kuinka kauan alkuun ja odotin aina, että oppisin lisää.
Maantiedossa tein tutkielman Ranskassa ja köksässä esitelmän ranskalaisesta ruokakulttuurista. Kova halu päästä Ranskaan toteutui syksyllä 2009, kun lähdimme siskoni kanssa yhdessä Pariisiin. Rakastuin.
Lukiossa jatkoin lyhyenä kielenä, koska sillä hetkellä olisi ollut liian vaativaa hypätä pitkään kieleen (joka olisi ollut muutenkin toisessa lukiossa), koska pohjalla oli vain lyhyen kielen oppimäärä ja pitkän kielen lukijat ovat lukeneet kuitenkin jo monta vuotta enemmän kuin itse.
Lukiossa intohimo ranskan kieleen vain vahvistui ja tajusin, että hei, tämä on just sitä mitä mä haluan tehdä. Ja mikään tai kukaan ei ole vieläkään poistanut tuota mielestäni. Tiesin heti, että en halua tulla opettajaksi. Mitä sitten? Haluan tulkiksi tai kielen tutkijaksi! Vieläkin haluan tulkiksi.
Opon kanssa juttelun jälkeen, suunnitelmani oli selkeä ja tarkoitukseni oli hakea Helsinkiin yliopistoon lukemaan ranskan kieltä. Sitten viettäisin vuoden vaihdossa Ranskassa ja opiskelun jälkeen muuttaisin sinne. Selkeä päätös. Fabienin tultua kuvioihin, ajateltiin, että kyllä tämä suhde toimii ja hän oli valmis muuttamaan Suomeen (hän siis tykkää tosi paljon Suomesta ja hänen oli tarkoitus muuttaa jo aikaisemmin Suomeen, mutta suunnitelmat muuttuivat). Noh joulukuussa 2012 olimme lukioni kanssa käymässä näissä perus yliopistojen ja ammattikorkeakoujen -esittelymessuilla (en muista enää nimeä ollenkaan!) ja halusin vaan käydä tsekkaamassa 'tulevan yliopistoni' esittelyn ja ehkä myös jutella jonkin opiskelijan kanssa. Niin teinkin, mutta messuilla oli myös tiedotustilaisuus opiskelusta Ranskassa ja miten Ranskan korkeakouluihin haetaan. Sen piti eräs ranskalainen nainen ja aloin siinä pohtimaan itsekseni, miksi mä en hae suoraan Ranskaan yliopistoon ja niin pystyisin toteuttamaan unelmani paljon nopeammin??
En ollut aikasemmin edes ajatellut sitä mahdollisuutta, mutta lähetin heti Fabienille viestiä, mitä hän on mieltä ja siitä tuli sen päivän polttavin ajatus mieleeni. Juttelin tämän ranskalaisen naisen kanssa vaihtoehdoista, miten voisin opiskella ranskan kieltä, ja miten voisin tähdätä mahdollisimman parasta reittiä maaliini.
Siitä se sitten alkoi. Aloin etsiä tietoa netistä, juttelin opon, ranskan opettajani ja Fabienin kanssa. Ja tietoon tuli, että haut Ranskan korkeakouluihin alkavatkin JO tammikuussa ja loppuvat maaliskuussa. Eli alkoi tulla kiire, mihin kaupunkiin, mikä tutkinto, mitämiksihätäh, teenkö mä tän ihan oikeesti? Eli otin sitten asian puheeksi vanhemmilleni. Onnekseni vanhempani ovat ymmärtäneet aina tän mun intohimoni ja vaikka he eivät tietenkään halunneet että lähden, he sanoivat: jos mä sinne haluan, niin mä menen ja kotiin pääsee aina takaisin. Ei jää ainakaan harmittamaan jälkeenpäin.
Helmikuussa Ranskassa ollessani teimme Fabienin kanssa hakemukseni muistaakseni seitsemään yliopistoon. Olisin halunnut tietystikin opiskella Pariisissa, mutta koska vaikka se onkin niin ihana kaupunki, niin myös aivan liian kallis. Olisi ollut liian stressaavaa aloittaa opiskelut viereessa maassa jossain 10 neliön 'kämpässä', josta maksan 900e kuussa. Tai että olisin asunut jossain karmeassa opiskelija-asuntolassa sadan muun kanssa. En kuitenkaan ole mistään rikkaasta perheestä, joka pystyisi kustantamaan sen kaiken. Ja olen joutunut nytkin siis ottamaan opintolainan, sillä maksan siis kaiken itse.
Valitsin Montpellierin ykköseksi ja olen siitä vieläkin tyytyväinen. Kaupunki on kaunis, erilainen ilmasto, meri on lähellä, halvempaa, eteläisen rentoa. Plan B oli, että jos en pääse kouluun, niin muutan silti ja etsin töitä ja ensi vuonna uusi yritys. Odottaminen oli todella pitkä ja mietin päivittäin, että pääsenkö vai en ja kaikki kyselivät olenko saanut jo tietää. EN. Mutta sitten eräs ilta kesäkuun alussa menin sähköpostiini ja huomasin viestin, jossa kerrottiin, että olen saanut opiskelupaikan! En tiennyt mihin mennä ja mitä sanoa. Nyt se oikeasti tapahtuu, ja pääsen toteuttamaan unelmani.
Siinähän ne kaikki järjestelyt alkoivat ja heinäkuussa kävin ensimmäisen kerran yliopistolla viemässä kaikki paperini ja voilà, täällä ollaan! Vaikka on ollut vaikeaa päivittäin koulussa, yksin olossa, niin en kadu hetkeäkään. Viihdyn todella hyvin ja olen onnellinen kun saan puhua ja kuunnella ranskaa, olla osa ranskalaista kulttuuria päivittäin. Tää on vaan se mun juttu! En osaa sitä muuten selittää, saan välillä vaan kylmiä väreitä kun olen täällä. J'adore...
